Saarna Hämeenkylän kirkossa Loppiaisena 6.1.2007

Rauha teille meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Häneltä, joka on ollut; Häneltä joka on; Häneltä, joka on aina oleva!

Tietäjät eli viisaat saapuivat kumartamaan syntynyttä kuningasta. Tuon ajan huippu tiedemiehet olivat täysin vakuuttuneita siitä, että uusi kuningas oli syntynyt, koska taivaan merkit olivat sen mukaisia. Herodes pelästyy tietoa uuden kuninkaan synnystä kahdestakin syystä. Hänelle itselleen ei ollut syntynyt tuolloin perillistä ja toisaalta hänen valtansa oli roomalaisten antamaa eli Herodeksen vieraan vallan valtaan nostama vasallikuningas.

Nyt oli syntynyt aito juutalaisten kuningas, Jumalan valittu. Tietäjät tulevat osoittamaan kunnioitusta aidolle kuninkaalle. Hämmennys ei valtaa vain Herodesta vaan koko Jerusalemin. Herodes komentaa omat älymystönsä edustajat paikalle. Ei kyseenalaistaakseen tietäjien osaamista ja tietämystä, vaan selvittääkseen missä ihmeessä tuo kuningas voi olla. Paikka löytyy heti Miikan profetian perusteella: Juudean Bethlehem.

Nyt on tiedossa paikka ja lapsen iän selvittämiseksi on selvitettävä vain syntymäaika. Milloin tähti tuli näkyviin. Varmistukseksi Herodes lähettää salaa tietäjät matkaan selvittämään kuka lapsi on ja mistä tämän löytäisi. Tekosyyksi Herodes ilmoittaa oman halunsa tulla kumartamaan lasta. Todellinen motiivi paljastunee myöhemmin, kun kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset tapetaan Bethlehemistä ja sen ympäristöstä.

Herodes on täysin vakuuttunut tietäjien osaamisesta ja kyvystä. Tämä korostaa tietäjien arvovaltaa ja asemaa tuon ajan huipputiedemiehinä. En nyt ihan jaksa uskoa, että pitäisimme kovinkaan luotettavana tiedon lähteensä ulkomaalaisjoukkiota, joka vakuuttaa saaneensa varman tiedon tuijottelemalla tähtitaivaalle.

Tietäjät seuraavat tähteä lapsen luo. Pitkä vaellus on päättynyt ja he iloitsevat päämäärän saavuttamisesta. Viisaat osoittavat lapselle kunnioitustaan heittäytymällä maahan ja antavat kuninkaan arvon mukaisia lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Lahjat tulevat tarpeeseen, niiden varassa perhe elää Egyptissä turvassa poikalasten teurastusta paossa. Tietäjät palaavat suoraa päätä kotiinsa käymättä Herodeksen luona jumalallisen ohjeistuksen mukaisesti.

Raamatun kertomuksen roisto on vieraanvallan kätyri Herodes. Kuitenkin jos tarkastelemme Herodeksen toimintaa ja tuomme sen omaan elämäämme, huomaamme olevamme kertomuksen roiston kaltaisia. Myös me luotamme nykyisin tieteeseen ja toimimme mielemme tämän päivän tietäjien ohjeiden mukaisesti. Meillekin julistetaan Jumalan sanan mukaisesti tarkat tiedot siitä mistä löydämme halutessamme Jeesuksen. Erityisen mielellämme haluamme lähettää muita Kristuksen luo, mutta itse emme halua kohdata Vapahtajaamme. Teurastamaankin me olemme valmiita päivästä päivään, sillä emme me oikeasti halua jakaa omastamme vaan annamme vähimpien veljiemme ja siskojemme kuolla nälkään ja puutteeseen. Sama itsekäs motiivi ajaa meitä säilyttämään valta-aseman elämässämme. Haluamme olla oman elämme kuninkaita, vaikka tiedämme sen olevan väärää kuninkuutta. Emme me ole messiaita ja sekös harmittaa…

Herodes pelkäsi todellista ja aitoa kuningasta. Aito kuningas riistää vallan ja vie häneltä kaiken maallisen hyvän. Sama pelko riivaa meitä. Aito Kristuksen kohtaaminen vie meidät tilanteeseen, jossa joudumme asettamaan asiat oikeaan arvojärjestykseen. Maallisesta hyvästä tulee vain väline selvitä jokapäiväisestä elämästä; ei elämämme tarkoitus ja päämäärä. Ympärillemme ostetut vallan symbolit muuttuvat arvottomiksi ja näemme arvokkaaksi lähimmäisemme hyvän lähellä ja kaukana. Kristus meissä aikaan saa muutoksen, mutta vain Kristus – Aito Kuningas.

Olin muutama viikko sitten Bulgariassa työmatkalla. Ystävällisesti olivat kutsujat järjestäneet myös tutustumiskäynnin pääkaupunki Sofian nähtävyyksiin. Kävimme monessa kirkossa ja yhdessä niistä oli resuinen vanha mies. Vanhus oli todennäköisesti kerjäläinen tai ainakin todella heikosti toimeen tuleva meidän mittapuumme mukaan. Mies rukoili ikonin edessä polvillaan ja kumarsi maahan heittäytyen lähtiessään pois. Harras kristitty ajattelin. Lopullinen niitti tuli kuitenkin hänen poistuessaan kirkosta. Vanhus kaivoi taskustaan pussillisen kolikoita; latoi niistä suurimman osan uhrilippaaseen ja vaipui uhrattuaan polvirukoukseen.

Poistuimme paikalta vanhuksen perässä ja lähdimme jatkamaan matkaamme. Upeat kirkot ja taide eivät herätelleet paatunutta sieluparkaani, mutta tuo vanha mies omalla esimerkillään repi minut hereille synnin valheunesta ja suruun omasta syntisyydestäni. Toivottavasti Jumala herättelee jatkossakin, sillä vain terve synnintunto ja armon kaipuu pitävät minun katseeni edes joskus käännettynä ristiin. Herodes minussa kyllä huolehtii siitä, että Raamattu yöpöydältä siirtyy pois antaen tilaa kannettavalle DVD-soittimelle; vähimmistä siskoista ja veljistä tulee vain ärsyttäviä kerjuukirjeitä postiluukusta milloin mihinkin turhaan keräykseen sekä rukouksen elämässä korvaa laskelmat ja säästösuunnitelmat seuraaviin hankintoihin liittyen. Vähin erin ja pienin arkisin askelein palautan valtaan Herodeksen. Synninuneen vaipuminen on niin mukavaa ja helppoa.

Jumalan sana kehottaa meitä kristittyjä valvomaan ja kilvoittelemaan. Jokapäiväisessä arjessa on jaksettava elää joka hetki hokien itselle: On sillä väliä. Pienillä askeleilla pääse yhtä hyvin pois Kristuksen luota kuin suurillakin. Uskonelämän hoitamiseen tulee varata aikaa, on pyrittävä elämään Jumalan lain mukaisesti ja lähimmäisiään kunnioittaen. Tämä aika ja maailma vie mukanaan. Kristillinen elämäntapa hyveineen on korkeintaan hyvä vitsi ja vakaumukseen vetoaminen kertoo siitä, että olet ahdasmielinen toisten tuomitsija sekä ilonpilaaja. Kaikki sairaimmatkin ihmismielen tuotokset tulee hyväksyä.

Jumalan lain tarkoitus on suojella elämää ja sitä rikkomalla saamme elämämme solmuun sekä usein tuhoamme tärkeimmät ihmissuhteemme. Me herodekset haluamme olla ylimpiä lainsäätäjiä ja hylkäämme oikean elämän edes yrittämättä elää oikein. Näin elämme Jumalan vihollisina. Pelko tuomiosta kalvaa. Pelon lievitykseksi antaa maailma ostettavaksi monia tuotteita ja lääkkeitä. Näillä turrutamme omatuntomme äänen ja pystymme nukahtamaan huoletta synninuneen.

Nyt on meidän aikamme sanoa: ”ei ja on sillä väliä.” On meidän aikamme ottaa Kristus tähdeksi, jota seuraamme. Läpi synninsysipimeyden loistaa kirkas armon, anteeksiannon ja ikuisenelämän valo. Mennään eteenpäin pienillä arkipäivän askeleilla; ei meiltä enempää vaadita. Riittää kunhan pysymme oikeassa suunnassa. Näin annamme mahdollisuuden Kristukselle, aidolle Kuninkaalle, pelastaa meidät pimeydestä valkeuteen - ikuisesta kuolemasta ikuiseen elämään.